I Said Yes – Matkalla Alttarille osa. 2

Pakokauhusta uteliaisuuteen – tunteita tuntemattomasta

”Karita, sun täytyy hakea Kauppakeskus Stellan I said yes- morsiameks!” käski minun toinen tulevista kaasoista syksyllä.  Ööö… minä…  julkisesti esittelemään perhettäni ja hääsuunnitelmiani? Omaa itseäni?  Kaikelle kansalle?  Never!!! Hautasin ehdotuksen mieleni sopukoihin enkä ajatellut enää koskaan sitä sieltä kaivavani esille.  Kuitenkin ajatus hiipi tuon tuosta mieleeni ja salaa kävin Stellan sivuilla kurkkimassa, mikä oli homman nimi. No joo…  voisihan se toki olla mielenkiintoista saada erilaisia näkökulmia, neuvoja ja ajatuksia elokuisia häitämme varten. Itse asiassa, onko se aiemmin valitsemani hääpuku juuri se minkä todella haluan? Mitäköhän häihin kannattaa ylipäätään budjetoida? Osaankohan ottaa kaikki tärkeät asiat huomioon? Miten edes muistan huolehtia kaikesta tarpeellisesta (ja tarpeettomasta)?  Voisiko minun ja Janin matkasta kohti alttaria olla hyötyä jollekin toiselle häitään suunnittelevalle pariskunnalle?  Voisinko jopa parhaimmassa tapauksessa oppia itsestäni jotain uutta tämän avulla? Saatikka sitten tulevasta puolisostani? Hmmmm… Miljoona kysymystä hiippaili tuon tuosta mieleeni.  Pikkuhiljaa toin asiaa esille keskusteluissamme tulevan aviomieheni Janin kanssa ja toisaalta toivoin, että hän tyrmäisi täysin kyseisen ajatuksen ja asia olisi sillä loppuun käsitelty. Poikki ja pinoon. Mutta kuten monesti ennenkin jouduin huomaamaan, että mieshän on yllätyksiä täynnä ja hän suorastaan kannusti minua hyppäämään mukaan uuteen, jos asia minua kerta jollain tasolla kiehtoo ja kiinnostaa.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Kolme kuukautta myöhemmin huomaan olevani Kauppakeskus Stellan ensimmäinen virallinen I said Yes-morsian. Ja vieressäni istuva mies on Kauppakeskus Stellan ensimmäisen virallisen I said Yes-morsiamen tuleva sulhanen. Huhhuh! Kaikkea se elämä eteen heitteleekin. Hetkittäisistä pakokauhun tunteista huolimatta päällimmäinen vallitseva tunne on kuitenkin viime aikoina on ollut uteliaisuus. Ja ilo. Ja tietysti rakkaus. Rakkauden tunne joka sekunti, minuutti, tunti, päivä jne. Koska naimisiin menossahan tässä ollaan. Häitä edeltävän ajan täytyy tietenkin olla pelkkää hattaraa ja unelmaa; umpirakastunut olo 24/7. Mutta mitä jos ärsyttää? Jopa monena päivänä peräkkäin?  Saattaa tulla hetki, kun tekee mieli laittaa lapaset naulakkoon? Mitäs sitten? Onko peli menetetty?  Tästä aiheesta haluaisinkin tehdä postauksen lähiaikoina ja olisin erittäin kiitollinen, jos saisin aiheesta mielipiteitä tai kokemuksia. Saattaa olla, että aihetta syvemmin pohtiessani voin jopa oppia itsestäni taas jotain uutta. 😊

 

Terkuin,

Karita

 

Paluu