I Said Yes – Matkalla Alttarille osa 5.

Käytiin Janin kanssa Kauppakeskus Stellan Timanttisilla katsomassa sormuksia. Ajatuksena oli lähinnä mennä tekemään varmistuksen varmistus, koska olin jo melkein 100 % varma, että jatkan/jatkamme linjalla Kalevala Korut. En ollut asiasta hirveästi keskustellut Janin kanssa, koska ajattelin että ei sitä hirveästi asia kiinnosta ja on vaan tyytyväinen, kun minä teen päätöksen.

Kokeiltiin sitten kuitenkin ihan vaan huvikseen muitakin sormuksia ja yllättäen Jani tykästyi Timanttisten oman malliston sormukseen – jonka kultaseppä on valmistanut naapurikaupungissamme Savonlinnassa. Asia tuli siinäkin mielessä yllätyksenä, etten ollut koskaan ajatellut, että Timanttisten omaa mallistoa on toteuttanut kultaseppä Savonlinnasta! Siis lähituotantona ikään kuin! Kalevalakorun koruista tykkään juurikin sen vuoksi, että niissä on taustalla aina joku stoori, mutta niin on varmasti Timanttisten omalla mallistollakin.

Tuli mieleen tästä sellainen juttu, kun meillä oli tässä muutama päivä sitten vähän jotain kinastelua Janin kanssa ja sen jälkeen mietin, että hän on kyllä ihan mun tossun alla näissä riitatilanteissa. Mä päätän mitä tapahtuu, missä ja milloin! Vai voiko se olla niin, että Jani on riitatilanteissa fiksumpi eikä lähde turhanpäiväisiin vääntöihin mukaan ja sitten se tilanne vaan NÄYTTÄÄ siltä, että mä voitin…? No ei se kyllä niin voi olla.

Riitatilanteissa osaan olla kunnon mököttäjä mutta olen yrittänyt opetella sellaiseksi ”riitelijäksi”, joka kakistaa heti kaikki mieltä painavat asiat ulos. Kun kukaan meistä ei ole ajatustenlukija, niin siksi on helpompi selvittää asiat puhumalla suunsa puhtaaksi.  Jani taas monesti alkaa vasta hahmottamaan asiaa, kun mä olen jo möläyttänyt oman kantani ja mun mielestä case is closed.

Jani ei myöskään juurikaan lähde kunnolla sellaiseen riitely/väittely/solvaus hommaan mukaan, ei edes vaikka olen joskus yllyttämällä ja hakemalla hakenut et etkö nyt voi sanoa suoraan ja pahasti. Itse kyllä teen sitä, jos oikein kunnolla suutun! Hän on joskus sanonut, ettei näe sellaisessa mitään järkeä; se ei auta eikä johda mihinkään. Ihan oikeessahan hän on, vaikka välillä toivoisin, että hänkin räjähtäisi kunnolla! Huutais ja räyhäis!

Meillä jos on ollut joku ns. pahempi riita, niin usein se ei kestä paria mökötyspäivää pidempää – tulee vaan niin suuri tarve hakeutua toisen lähelle. Ja tässä on parasta, että Jani aina ottaa mut siihen kainaloon. Entinen vanha kunnon mököttäjä Karitahan ei nöyrtyisi ryömimään kainaloon, mutta nykyään kaipuu toisen lähelle vie voiton… sellaisia mietteitä tällä kertaa.

Kysyin Kauppakeskus Stellan Timanttisten Anulta sormustrendeistä ja vinkeistä sormusten hankintaan. Näin hän minulle kirjoitteli:

Tärkeintä sormuksen hankinnassa on luottaa omaan makuun, ei niinkään trendeihin. Vihkisormus on loppuelämän ostos ja sen on hyvä kestää aikaa ja käyttöä. Klassisia ja ajattomia sormusvalintoja ovat yksikiviset sekä rivitimantit. Muutama vuosi sitten trendiksi nousseet ns. halosormukset ovat edelleen suosiossa.

Materiaalina suosituin on edelleen valkokulta. Suosiota on kasvattanut myös keltakulta sekä pikkuhiljaa myös punakulta. Kivi on useimmiten timantti.

Lähes kaikkien sormusten kokoa pystyy muuttamaan tarvittaessa. Sekä pienemmäksi, että suuremmaksi. Tähän vaikuttaa sormuksen materiaalin laatu sekä kivien istutus. Lähinnä ulkomailta ostetuissa sormuksissa voi olla sormuksenrungon materiaali sellaista, ettei sitä pysty työstämään.

Hintaan vaikuttavia tekijöitä: Rungon kultaseos, rungon paksuus. Timanttisormuksissa hinta muodostuu usein timanttien koon, laadun ja määrän mukaan. Yksi suuri timantti on usein arvokkaampi kuin monta pientä. Timanttien laaduissa voi olla myös paljon eroja. Laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat timantin väri, sulkeumat sekä hionta. Kaikki nämä seikat vaikuttavat timantin loistoon.

Kiitos Anu vastauksista ja upeasta palvelusta Mikkelin Timanttisilla!

Nyt alan suunnittelemaan hemmotteluiltaa kaasoille ja minulle, palataan taas <3

Paluu